Ilkka Remes (pastissi)

Johanna Vahtera veti punaisen villapuseron päälleen. Se oli punainen ja neulottu villasta. Hennes & Mauritz, 9,90€. Hän istuutui sohvalle taittaen jalkansa alleen. Huolella lakatun, limen vihreän kynnen koristelema peukalo painoi kaukosäätimen virtapainiketta – Samsungin laajakuva-TV (42″) napsahti päälle.

Samassa hänen työpuhelimensa, Sony Ericsson KX4123, alkoi täristä ja toistaa 24:n tunnusmusiikkia. Johanna huokaisi turhautuneena, mikä oli seurausta työn tuottamasta syvällisestä stressistä. Hän oli palannut juuri Lähi-Idästä, jossa oli selvittänyt varsin mittavan terroristi-iskujen sarjan. Kyse olikin ollut väärinkäsityksestä.

“No mitä nyt taas?”

“Mäki täällä. Katsotko uutisia?”

“Joo joo.”

Laajakuva-TV:n (42″) näyttöruudussa oli vakavailmeinen uutistenlukija ja taustalla sekalainen ihmisjoukko. Johanna painoi limen koristamalla peukalollaan painiketta säätimessä, minkä myötä TV:n äänenvoimakkuus kasvoi.

“.. vaativat Karjalan välitöntä militarisointia ja kuutta hyväkuntoista Suomi-konepistoolia. Ryhmän johtohahmo, Antero Kuusikorpi, vakuutti Venäjän presidentin Vladimir Gorbatshovin voivan hyvin.”

Keski-ikäisen miehen punakat kasvot tulivat kuvaan. “Annettii ukolle pullo kossua – se on nyt laskuhumalas ja pyytellee kovasti anteeksi Karjalan riistoo Äeti-Suomen kuppeest. Asia on kai tällä selevä?” Hän hymyili leveästi ja sulki oven, jonka raosta oli puhunut.

Uutistenlukija palasi kuvaan. “Lisäksi kaappaajat vaativat erään Olli Hakkaraisen välitöntä vapauttamista. Tietojemme mukaan Hakkarainen korjattiin torstai-iltana yöputkaan, ja häntä epäillään julkisesta ulostamisesta.”

“Herra Jumala noita Karjala-fanaatikkoja! Mitenkä ihmisellä voi olla niin surkea elämä, että pitää vääntää kättä jostain keskiajalle jämähtäneestä maatilkusta?” ihmetteli Johanna ääneen. “Ja minnekä ne ovat linnoittautuneet tällä kertaa; eduskuntataloonko?”

“Eikä siinä vielä kaikki”, Mäki sanoi, ukkosen jyrähtäessä taustalla, “Suomen hallitus on otettu panttivangiksi presidenttiä ja pääministeriä myöten!”

“Kristus. Monesko kerta tälle vuodelle?”

“Kolmas”, Mäki myhäili. “Johanna, tiedän että saavuit Lähi-Idästä vasta puoli tuntia sitten, mutta pahoin pelkään että meillä ei ole muita vaihtoehtoja. Sinä olet meille täysin korvaamaton.”

“Kirottu FBI-koulutus”, Johanna ärähti. Kotiäidin uraputki vaikutti hänestä vuosi vuodelta houkuttelevammalta.

“Anteeksi?”

“Sovinistisika!” Johanna kirkui ja katkaisi puhelun. Häntä ei ymmärretty, ja häntä aliarvioitiin jatkuvasti. Se oli kauhean epäreilua ja ikävää, mutta sai hänet taistelemaan naarasleijonan lailla.

Villapusero lensi nurkkaan.

Julkaistu alunperin Veli-aikakauslehdessä.