Olipa kerran tarina taiteilijasta, joka arasteli tehdä työtään. Kun hän istui kirjoittamaan, vaikutti ja tuntui siltä kuin mitään luomisen arvoista ei olisi ollutkaan; kuin käsi, joka haroo turhaa tyhjän säkin pohjaa. Eikö mitään todella löytynyt? Usein hän pohdiskeli sitä, kuinka toiset taiteilijat tekivät työtään. Olipa esimerkiksi eräs hänen kovasti ihailemansa kirjailija, jonka teoksia lukiessaan tämä…
Still, sitting. Calm behind closed eyes. Thoughts once raced, now move at a slow pace. Rising and falling in the spotlight of my consciousness. Momentary recognition, no more. I let go. I, let go. Been here for long, and for long will be here. Still, sitting. In a full-lotus position. I hear something to my…
Self-indulgent, but free, she looked out a window. Caribbean spread before her, from one edge to another. Rich blue with white froth crowning its majestic, ten-meter high waves, sunlight bounced off its silky surface and entered Kari’s retinas, pleasuring her brain with electric signals of the right stuff. In the scene, sea went on all…
Floated, in outer space. Tranquil and slow.Dogu was alone. Twisting, curling spirals of a nebula spread before him. Crimson, blue and the whitest white, they greeted him. Ethereal, eternal and endless, drifting through outer space.“Hey, nebula.” He smiled, behind a golden visor. He thought the voice was gentle and calm. Funny, because that’s how he…
The sky was a painting of countless shades of blue, strung together with wisps of green. It hung above a jagged horizon, defined by a mountain range afar. The peaks, I knew, were colossal and the highest of them reached a height of three kilometers. Still, it was dwarfed by the magnificance of the scene.Where…
The golden crescent rose above Giza as a sand storm headed down, towards the plateau. Women were singing in their broken wail, praising the god arrived. The sky, crimson and blue, clouds like wisps of cream, spread thin, wide and cool. The sand, still cool after the night; countless grains, streaming down the hill ‘neath…
Mies istui ihan hiljaa. Puisto oli tyhjä äänistä ja ihmisistä. Penkki oli punainen. Hänellä oli päässään kummallinen hattu; se oli kuin knalli, mutta ei aivan kuitenkaan. Keltaiset raidat ja baretille ominainen epäsymmetria. Kummallinen hattu kerrassaan. Eikä miehellä ollut viiksiäkään. Kuvitella. Aurinko alkoi paistaa makkaroita, ja pian miestä kutsuttiin syömään. Aurinko ei ollut hänelle huikannut, vaan…
Häntä oli lyöty turpiin. Niin reiluja olivat etelän jätkät; jakelivat luuvitosta paljon ja hartaasti. Juho ontui mukulakivetykseen raapimaansa polvea ja räki verta sinne tänne. Hän oli muuttanut Helsinkiin kaksi viikkoa sitten. Uudet kuviot, laajemmat mahdollisuudet. Pieni rahankiilto silmissä. Isot toiveet, mitättömät suunnitelmat. Hän kirosi ja sylkäisi veriklimpin keltaisen virastotalon seinälle. Avovaimo oli jättänyt pari päivää…
MAANANTAI Heräsin hängooveriin jota kässäämään tarvittaisiin Tiibetin kaikki tietäjät. Suuni oli aromipesä, lastattuna sattumilla puu ceen pohjilta. Toivoin hartaasti ettei sillä ollut mitään tekemistä hellän exit onlyni kanssa. Kämppä oli vieras ja se oli vitun jees, sillä tuo loukko oli kuin Lähi-Itä jenkkien sotakoneiston jäljiltä. Joe Sofa –nojatuoli kouri lattiaa, ja Willy Rizzon lasipöydän pintaan…