Jänis ja kilpikonna
Olipa kerran jäniksenpoikanen, joka asui emonsa kanssa ontossa puunrungossa.
Vähän matkan päässä eli vanha kilpikonna. Sen lähelle eivät pikkujänikset saaneet mennä – kilpikonnassa kerrottiin asuvan paha. Pienokainen oli kuitenkin valtavan utelias.
Eräänä keväisenä päivänä:
“Hei, kilpikonna!” tervehti poikanen vanhusta. Kilpikonna vastasi hymyyn ja alkoi jutella.
Kului tunteja.
Kilpikonna lukitsi jäniksen kellariinsa.