Jänis ja kilpikonna

Olipa kerran jäniksenpoikanen, joka asui emonsa kanssa ontossa puunrungossa.

Vähän matkan päässä eli vanha kilpikonna. Sen lähelle eivät pikkujänikset saaneet mennä – kilpikonnassa kerrottiin asuvan paha. Pienokainen oli kuitenkin valtavan utelias.

Eräänä keväisenä päivänä:

“Hei, kilpikonna!” tervehti poikanen vanhusta. Kilpikonna vastasi hymyyn ja alkoi jutella.

Kului tunteja.

Kilpikonna lukitsi jäniksen kellariinsa.